Ministeri Anne Berner

Itsenäinen nuori on sinut itsensä kanssa

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner, mitä tarkoittaa, kun nuori on itsenäinen?

- Se on mielenkiintoinen kysymys, sillä nuoret ovat itsenäisiä niin monella eri tavalla. Tytöt eri tavalla kuin pojat - ja eri-ikäisinä. Itsenäisyys on ehkä ennen kaikkea sitä, että nuori on sinut itsensä kanssa. Hänellä on levollinen ja turvallinen olo.

- Se ei ole sama asia kuin riippumattomuus. Eikä myöskään sama asia kuin erillään oleminen tai irtautuminen tai aikuistuminen.

- Ehkä se on ennen kaikkea sitä, että on tieto siitä, mistä on tullut ja käsitys siitä, että on menossa eteenpäin. On mahdollisuus kasvaa ja tunnistaa itselle tärkeät asiat. Ne tunnistaessa syntyvät ensimmäiset valinnat, joita tehdessä nuoret samalla muokkaavat omaa itseään.

- Itsenäisten valintojen taustalla pitää olla mahdollisuus tietynlaiseen koettuun levolliseen olotilaan. Se tulee yhteiskuntarauhasta ja yhteiskunnan luomista turvaverkoista, mutta se tulee kyllä ennen kaikkea suhteesta aikuiseen ihmiseen.

- Suhde on useimmiten vanhempiin ja sisaruksiin, mutta jos heihin ei ole, niin sitten on lukuisia muita tahoja, jotka tarjoavat turvallisuutta.

Keitä ovat nämä nuoret?

Aikanaan Punainen Sulka-kampanjasta Suomen Lions-liiton vuosikokouksessa päätettäessä käytiin keskustelua siitä, nimetäänkö keräyskohteeksi syrjäytyneet ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoret – vai nuoret yleensä.

- Osa nuorison kanssa tehtävästä työstä on ehkäisevää, ja osa on mahdollistavaa. Ei tarvitse ajatella, että pitää olla syrjäytynyt voidakseen vasta sitten osallistua toimintaan, Berner puntaroi.

- Olen aina kokenut tärkeäksi, ettemme kohdistaisi toimiamme otsikolla syrjäytyneet nuoret. Heitä on, toki, mutta valtaosalla nuorista on ihan hyvät suhteet koteihinsa. Ja siitä huolimatta he tarvitsevat reittejä, jotka mahdollistavat osallistumisen yhteiskuntaan.

- Jossakin näin tiedon, että 25% nuorista kertoi haluavansa osallistua vapaaehtoistyöhön, mutta he eivät tiedä, miten. He eivät löydä polkua itsensä toteuttamiseen.

- Kyllä meidän täytyy huolehtia ja olla läsnä nuorille laajemmin kuin ainoastaan niille, jotka ovat kovastikin jo hädässä.

Anne Berner nostaa esimerkiksi partiolaiset. - Partio on onnistunut jossain määrin kestämään aikaa, hän arvioi.

Hyväntekeväisyysjärjestöjen haaste on, että nuoret haluavat tehdä hyvää, mutta he eivät halua liittyä instituutioihin. Siksi instituutioiden tehtävä onkin pohtia, mistä ne tulevat, mitkä asiat antavat niille olemassaolon oikeutuksen ja millä tavalla ne uusivat itseään.

- Siinä on pohtimista niin kirkossa, vapaaehtoistyössä kuin erilaisissa järjestöissäkin, Berner arvioi.

Järjestöt voisivat rakentaa liittymäpintojen ketjun

- Olisi hauska löytää sellaisia tapoja, joissa nuoret voisivat olla mukana omilla ehdoillaan, Anne Berner haaveilee.

Usein kuitenkin järjestöjen säännöt ovat sellaisia, että ne eivät puhuttele nuoria. Muodollisuudet karkottavat ja ovat nuorille vieraita.

- Olen miettinyt, että olisi joskus hyvä koota eri toimijat yhteen ja miettiä, mikä olisi nuoren kannalta se ketju, jonka kautta hän voi löytää liittymäpintaa oman kehityksensä eri vaiheisiin. Tuon pohdinnan jälkeen eri järjestöt ja instituutiot voisivat erikoistua hoitamaan ketjussa omaa osaansa.

- Tarvitaan esimerkiksi osaamista, joka tunnistaa nuoret ja löytää heidät. Se on etsivää työtä Walkers-tyyppisesti tai vaikkapa Diakonissalaitoksen tapaan.

- Sitten tarvitaan heitä, jotka lähtevät rakentamaan löydettyjen nuorten kanssa sellaisia yhteisöllisiä muotoja, joilla rakennetaan luottamusta – joskus jopa ihan nollasta.

- Myrsky -hanke on esimerkki tällaisesta. Lähtökohtana on ajatus taiteen voimaannuttavasta vaikutuksesta nuorten elämässä.

Mukaan tulee onnistumisen elementti. Ja siinä tarvitaan luottamusta toiseen ihmiseen: vain yhteisesti tekemällä projekti onnistuu.

- Kun tehdään elokuvaa, niin jos ohjaaja ei ole paikalla, kukaan muukaan ei pääse eteenpäin. Ja jos ei ole kameramiestä, niin taaskaan ei tapahdu. Silloin syntyy keskinäinen tarve koko ryhmästä ja ymmärrys siitä, että elokuva ei onnistu, jos kaikki eivät ole sitoutuneita.

- Sen jälkeen pitäisi jälleen olla seuraava porras. Kun luottamusta on alkanut syntyä ja on ryhmitytty, niin sitten on mahdollisuus nostaa esiin yksilön tarpeet ja hakea niille toteutumisen väylää.

- Tarvitaan myös heitä, jotka luovat edellytyksiä sellaisille nuorille, jotka eivät tarvitse edellä kuvattuja alkuportaita.

Yhteisen kohtaamisen paikka?

Ministeri Berner on pohtinut vapaaehtoisjärjestöjen yhteisen kohtaamisen mahdollisuutta.

- Minusta on aika vähän koordinaatiota ja poikkihallinnollista yhteistyötä kolmannella sektorilla, hän sanoo.

- Vapaaehtoisjärjestöjen tehtävä on ennen kaikkea tunnistaa yhteiskunnan heikkoudet. Tulla mukaan pienin, tehokkain ja edullisesti toteutettavin keinoin paikkaamaan järjestelmää.

- Mutta se ei saa olla ikuista. Omalla osaamisella, kokemuksella, läsnäololla ja vapaaehtoistyöllä syntyy ainoastaan hyvä käytäntö, joka liittyy sitten aikanaan osaksi yhteiskuntaa - jolloin vapaaehtoistyö löytää jälleen seuraavan tehtävän.

- Tällaista vapaaehtoisauttajien yhteistä kohtaamista pitäisi olla silloinkin, kun ei mietitä varainhankintaa, vaan pohditaan järjestön oman tehtävän profilointia ja oman osaamisen kehittämistä.

Vastuuntuntoa ja halua vaikuttaa

Millaiset arvot ministeri Anne Berner kokee itse saaneensa kotoaan?

- Kyllä se oli hyvin pitkälle vastuunkantoa ja vastuullisuutta. Ja ehkä myös tietyllä tavalla totuutta riittämättömyydestä: kaikkiin asioihin ei pysty vaikuttamaan.

- Kun puhutaan elämästä ja kuolemasta, niin siihen pintaan ei pysty vaikuttamaan. Mutta sen ulkopuolella ihmisellä on käsittämätön määrä sisäistä voimaa. Sen oppiminen kotoa käsin on minulla ollut kantava voima, Anne Berner toteaa.

Teksti: Thorleif Johansson
Kuva: Antti Tuomikoski