Auta Punaista Sulkaa tukemaan nuoria hyvään elämään!

Oopperalaulaja Esa Ruuttunen

Esa Ruuttunen rohkaisee nuoria astumaan hallitusti tuntemattomaan

 

”Edessä reitti tuntematon aukeaa…” Jyhkeä ja miehekäs ääni täyttää tilan. ”Vaikka vaellus on vaivaista, silti jaksan toivoa”, laulu jatkuu. Ja päättyy: ”Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran.”

 Pappi, oopperalaulaja ja Harrikka-mies Esa Ruuttunen Seutulan kappelilla.

Laulaja on Esa Ruuttunen, jonka elämänuraa tuskin kannattaa esitellä. Siinä määrin merkittävä luku se on suomalaisessa esittävässä taiteessa.

 

Tällä kertaa Esa Ruuttunen on saattelemassa nuoria hyvälle elämän matkalle olemalla Punaisen Sulan sulkalähettiläs.

 

Punaisen Sulan Esa Ruuttunen kohtasi jo sen ensimmäisessä kampanjassa vuonna 1972. – Ostin silloin elämäni ensimmäisen auton 800 markalla, punaisen Austin Mailerin, rekisterinumeroltaan TYP 19. Siihen ostin Punainen Sulka -tarran. Enkä raaputtanut sitä edes pois, kun myin aikanaan auton 250 markalla, hän myhäilee nyt.

 

Myönteinen tuntemattomuus

 

Esa Ruuttusen elämän matkareittiin on osunut monta valinnan paikkaa.

 

Valmistuminen papiksi, kymmenen vuotta seurakunnassa, laulajan uran alku, siirtyminen saarnatuolista oopperan palkeille. Suuria valintoja.

 

- Mutta minulla on aina ollut jonkinlaisena johtotähtenä uskallus ja luottamus, että kun eteen avautuu ovia, niin niistä voi mennä sisään, hän toteaa.

 

- Tietynlaisen harkinnan jälkeen ei enää saa olla sellaisia esteitä, että en minä voi tuollaista, vaan sitten tulee rohkeasti lähteä eteenpäin.

 

Onko siis niin, että tuntemattomuus voi olla myös positiivinen asia?

 

- Ehdottomasti! Ruuttunen sanoo pontevasti. – Kun jokin ovi aukeaa, niin useimmiten sen takana on tuntematon. Mutta kun matkan perusvalmistelut ovat kunnossa, niin pitää olla uskoa, että siitä selviää.

 

- Tulee olla luottamusta hyvään ja samalla terveellistä ymmärrystä siitä, mikä on oikeaa luottamusta.

 

Armoitettu pahis

 

Hyvän ja pahan pohtiminen onkin Esa Ruuttuselle tuttua. Taustalla on kristillinen usko, mutta myös hänen monet oopperaroolinsa pahiksena. Tunnetuin on Enescun ooppera Oidipus, johon Berliinin Deutsche Oper kutsui hänet vuonna 1995.

 

- Kun laulan hengellistä musiikkia, niin se tulee aitona ja olen siinä mukana. Mutta kun laulan vaikka jotakin Scarpian roolia Puccinin oopperassa Tosca, niin teen sen niin sydänverelläni kuin vain voin. Kaivan itsestäni kaiken sen pahan, mitä löytyy. Sillä jos en tee sitä uskottavasti, niin minähän olen silloin hyvä…

 

- Tällainen tunteiden hallittu irtipäästäminen on keino saada pahuuteen lihaa ja verta. Enkä halua kieltää, ettenkö nauttisi siitä, Ruuttunen hymähtää.

 

Ylenmääräisen pahuuden Ruuttunen jättää kuitenkin näyttämölle. - Sen estävät elämänkatsomus, kasvatus, usko ja laki.

 

Valinta hyvän ja pahan välillä

 

Kysymys hyvästä ja pahasta koskettaa myös matkaansa aloittelevia nuoria: mitä neuvoja annat heille?

 

- Nykyään puhutaan moniarvoisuudesta, ja siinä on paljon hyvää, mutta siitä nousee myös monia kysymyksiä. Ei ole enää sellaista yhtenäiskulttuuria, jonka pohjalta me olemme saaneet kuvan hyvästä ja pahasta.

 

- Yksinkertaisimmillaan ja kärjistyneimmillään kysymykseen hyvästä ja pahasta voisi vastata sillä Raamatun kohdalla, että minkä sinä haluaisit tehtävän sinulle, tee sinä se toisille. Tämä on koko ihmiskunnan yhteistä ajattelua eikä liity vain kristinuskoon. Jossakin se taitaa tosin olla käänteisenä, että älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän.

 

- Tämä riittää periaatteessa – ja käytännössäkin. Eri asia sitten on, että pystyykö sillä lailla asioitaan hoitamaan.

 

 

Paluu huonosta valinnasta

 

Entä kun matkareitin valinta ei johda hyvään? Mikä neuvoksi?

 

-  Sitä reittiä kun pohdiskelee, niin olen miettinyt monesti Topeliuksen satua Parempi tie.

 

Sadussa leipäostoksille lähetetyille Puttelille ja Tuttelille oli tarjolla kaksi tietä. Toisen varrella tarjottiin ”kuivaa leipää, kovaa leipää”, ja toisella ”rinkilöitä, piparkakkuja”.

 

Ostosmatkan jälkeen rinkelit valinnut Putteli joutui toteamaan, että leipä olisi sittenkin ollut parempi vaihtoehto. Kaikki päättyi kuitenkin sovinnolliseen lopputulokseen ja  ”Putteli ja Tutteli paneutuivat maata luutamummon viereen.”

 

- On hyvä, että ihminen pystyy palaamaan takaisin, sillä jokaisella ihmisellä tulee sellaisia valintoja, joista pitää palata.

 

Vaihtoehtojakin kun on nykyään niin mahdottomasti.

 

- Minä olen ensimmäisen kerran lentänyt yli kaksikymmentävuotiaana ja ulkomailla kävin samoihin aikoihin. Jos vertaa lastenlapsia, niin alle vuoden ikäisinä he ovat käyneet jo vaikka missä. Maailma on niin kokonaan toinen ja antaa niin valtavat mahdollisuudet kokemuksiin ja elämyksiin. Toisaalta on myös riskejä, joita ei omassa nuoruudessa ollut, Ruuttunen pohtii.

 

Elämän valinnoissa myös perinteet auttavat.

 

- Kaikenlainen jumalanpalveluselämä on minulle erittäin tärkeä. Se on sellainen elämän voimanvuo. Mutta ihmisellä voi olla muitakin traditioita, joilla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Ja nekin kantavat. Auttavat silloin, kun kamppailee elämän peruskysymysten kanssa.

 

 

Omaa asennetta tarkkailtava

 

Suhteessa nuoriin varttuneempi väki joutuu joskus pysähtymään omien asenteittensa kanssa. Ruuttunen ottaa esimerkin.

 

- Kun on tällainen keväinen päivä, niin meillä on lähellä mopopoikia, ja pojat ovat trimmailleet niitä. Sen näkee niiden kovasta menosta. Ja on otettu äänenvaimentimia pois, sillä halutaan herättää huomiota.

 

- Ensi reaktio saattaa olla, että taas siellä mennään ja metelöidään. Mutta sitten joutuu täysin toisenlaiseen asentoon, rukousasentoon, että toivottavasti he oppivat taitoja, joilla selvitä liikenteessä. Oma mielentila pitää muuttaa plusmerkkiseksi.

 

- Se, että ollaan Suomen lain kannalta vähän harmaalla alueella, niin sen valvominen on sitten taas poliisin tehtävä.

 

- Ja ovathan he hirvittävän taitavia: pelkällä takapyörällä ajelevat pitkiä matkoja, Ruuttunen ihastelee.

 

Ja istahtaa Harrikkansa selkään. Lukioaikainen Jawa-moottoripyörä on vaihtunut Harley Davidsoniin, jolla hän nyt ajelee mm. Kainuuseen mökille. – Ja voi että minä olen nauttinut, Ruuttunen myhäilee. Laittaa kypärän päähänsä ja päräyttää tien päälle.

 

Teksti: Thorleif Johansson

Kuva: Antti Tuomikoski

 

 

 



YHTEYSTIEDOT

Punainen Sulka

Suomen Lions-liitto ry
Kirkonkyläntie 10
00700 Helsinki

KERÄYSLUPA

Manner-Suomi POL-2015-8675, voimassa 1.1.2016-31.12.2017, Poliisihallitus 29.10.2015. Ahvenanmaa ÅLR 2016/6382, voimassa 1.1.2017-31.12.2017, Ålands landskapsregering 7.9.2016.

Punainen Sulka keräyksen kautta kerätyt varat käytetään nuorisotyöhön.


PUNAINEN SULKA SOMESSA